Freud oli keskeinen henkilö psykoanalyysin synnylle 1900-luvun alussa. Hän oli alun perin lääkäri, mutta huomasi, että psyykkiset ongelmat saattavat johtaa fyysisiin ongelmiin. Terapiaistunnoissaan Freud oivalsi, että tiedostamattomassa olevat asiat voivat vaikuttaa yksilön mielenterveyteen. Psykoanalyysissä keskeistä onkin tiedostamattoman korostaminen. Lisäksi teorian mukaan kaiken käyttäytymisen päämääränä on mielihyvä.
Freud näkee tietoisuudessa kolme tasoa. Mieli koostuu tietoisesta, esitietoisesta sekä tiedostamattomasta. Tietoinen on se mielen osa, jota parhaillaan käytetään ja esitietoiseen sisältyy asiat, jotka saa helposti palautettua mieleensä. Tiedostamaton on torjuttujen muistojen ja kokemusten varasto. Tiedostamattomaan yksilö pääsee käsiksi esimerkiksi unia tulkitsemalla, hypnoosilla ja vapaalla assosiaatiolla.
Freudin mukaan persoonallisuus koostuu kolmesta osasta: idistä, egosta sekä superegosta. Id on ihmisessä varhaisimmin kehittynyt persoonallisuuden osa, joka toimii mielihyväperiaatteella pyrkien välittömään tarpeiden tyydytykseen. Superego on kehittynyt vanhempien kontrollin, käskyjen sekä arvojen pohjalta. Se ei tyydy toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon vaan vaatii täydellisyyttä. Ego tasapainottelee molempien osien keskellä: toisaalta valvoo idiä mutta myös hallitsee superegoa. Id, ego ja superego kilpailevat energiasta. Egon pitää pystyä pitämään tasapainoinen asemansa, sillä muuten yksilölle aiheutuu psyykkinen häiriötila.
Ego saattaa toisinaan käyttää defenssejä eli puolustusmekanismeja suojellakseen tasapainoista asemaansa. Torjunta on ihmisen varhaisimmin opittu puolustusmekanismi: epämieluisia asioita ei haluta käsitellä, vaan ne heitetään pois mielestä tiedostamattomaan. Muita puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi fiksaatio, jossa yksilö tukeutuu liiaksi tuttuihin ja turvallisiin asioihin sekä projektio, jossa yksilö siirtää asiat, joita ei itsessään hyväksy, toisten ominaisuuksiksi. Defenssien kohtuullinen käyttäminen on Freudin mukaan normaalia, mutta liiallinen käyttö voi johtaa neuroosiin.
Psykoanalyysi näkee ihmisen energiasysteeminä, joka koostuu fysiologisesta sekä psyykkisestä energiasta. Molemmat osat ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Fysiologisen energian lähtöaineena on ruoka ja psyykkinen energia taas koostuu viettien kokonaismäärästä. Vietti on ruumiillisen tarpeen psyykkinen representaatio: esimerkiksi nälkä on ruumiillinen tarve, joka esiintyy haluna saada ruokaa. Tällöin viettien kohde on ruoka, mutta ruuan hankkiminen saattaa sisältää monia vaiheita kauppalistan tekemisestä ruuan valmistamiseen. Ihminen siis siirtää psyykkistä energiaansa kohteesta toiseen, kunnes varsinainen kohde saavutetaan. Vietin päämääränä onkin poistaa jännitys, eli tässä tapauksessa saavuttaa kylläisyys. Tavoitteena on sisäisen tasapainotila, johon päästään jännityksiä purkamalla.
Vietit jakautuvat laadullisesti elämää ylläpitäviin sekä tuhoaviin vietteihin. Ylläpitäviä viettejä kutsutaan libidoksi. Näitä ovat muun muassa nälkä, jano sekä seksuaaliset tarpeet. Ne kumpuavat siis suoraan fyysisistä tarpeista. Freud myös olettaa, että on olemassa kuolemanvietti Thanatos, joka saa ihmisessä aikaan halun kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti